Tänä kesänä toteutin yhden suurimmista haaveistani: avasin verkkokauppani koko Euroopan alueelle. Käänsin tekstejä tunti tunnilta, rakensin kieliversioita, hioin tuotekuvauksia ja varmistin, että kauppa toimii yhtä hyvin englanniksi kuin suomeksi. Kun painoin Publish, olin niin ylpeä ja onnellinen — vihdoin pystyn palvelemaan eurooppalaisia asiakkaita ja tarjoamaan käsintehtyjä, ajattomia asusteita yli rajojen.
Mutta melkein heti tämän jälkeen eteeni tuli uusi lyhenne: PPWR. Ja sen mukana koko pakkausvastuujärjestelmä, joka jokaisessa EU‑maassa toimii eri tavalla.
Ekologinen pakkaaminen on ollut minulle itsestäänselvyys alusta asti
Haluan sanoa tämän ääneen, koska se tuntuu tärkeältä: pakkauksien vähentäminen ja kierrätettävyys eivät ole minulle uusia asioita. Ne eivät ole velvoitteita, jotka tulivat PPWR:n myötä, vaan ne ovat olleet osa brändiäni siitä hetkestä lähtien, kun aloin suunnitella ensimmäistä tuotettani.
Olen aina pakannut tuotteeni:
-
mahdollisimman pieneen pahvilaatikkoon tai postipussiin
-
ilman turhaa täytettä,
-
ilman muovia,
-
ja mukana vain pieni tuotekortti, joka on kierrätettävää paperia.
Minulle tämä ei ole trendi, vaan arvo. Käsityö, ekologisuus ja harkittu pakkaaminen kulkevat käsi kädessä — ne ovat osa sitä, miksi ylipäätään teen tätä työtä.
Siksi tuntuu ristiriitaiselta, että järjestelmä, jonka pitäisi tukea ekologisuutta, tekee pienyrittäjän arjesta monimutkaista ja kallista.
Kun ekologisuus on jo sisäänrakennettu toimintaani, olisi kohtuullista, että järjestelmä olisi yhtä selkeä ja kevyt kuin itse pakkaus, jonka lähetän asiakkaalle.
Miksi EU-mailla on eri rekisteröintisysteemit ja hinnat?
Tämä on kysymys, jonka jokainen pienyrittäjä kysyy ensimmäisenä.
EU:ssa on yhteinen lainsäädäntö, mutta tuottajavastuu (EPR) on jätetty kansallisesti toteutettavaksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että:
-
jokainen maa rakentaa oman järjestelmänsä
-
jokainen maa määrittää omat maksunsa
-
jokainen maa päättää, miten pienet yritykset huomioidaan
-
jokainen maa vaatii oman rekisteröinnin ja raportoinnin
Siksi Saksassa on LUCID, Ranskassa CITEO, Espanjassa ECOEMBES, Italiassa CONAI… Ja jokaisella on omat hinnat, omat portaalit ja omat vuosiraportit.
Pienelle käsityöbrändille tämä tarkoittaa, että EU ei ole yksi markkina, vaan 27 erillistä pakkausvastuumarkkinaa.
Voisiko olla yksi yhteinen prosessi koko EU:n alueella?
Voisi — ja sen pitäisi olla.
Yksi yhtenäinen rekisteröinti, yksi vuosiraportti ja yksi maksu koko EU:n alueelle olisi:
-
selkeä
-
kustannustehokas
-
yrittäjäystävällinen
-
kilpailua vahvistava
-
EU:n sisämarkkinoita tukeva
Mutta tällä hetkellä PPWR ei tuo tätä. Se harmonisoi pakkausten teknisiä vaatimuksia, mutta ei yhtenäistä tuottajavastuuta.
Miksi tämä on tehty niin vaikeaksi?
Syy on yksinkertainen: Tuottajavastuu on historiallisesti ollut jätehuollon osa, ja jätehuolto on kansallinen asia. Jokainen maa haluaa hallita omaa kierrätysjärjestelmäänsä, omia kustannuksiaan ja omia kierrätystavoitteitaan.
Mutta lopputulos on pienyrittäjän näkökulmasta hankala:
-
27 eri järjestelmää
-
27 eri hintaa
-
27 eri raportointia
-
27 eri rekisteröintiä
Ja kun myynti on pientä, kuten monella käsityöyrittäjällä, kustannuksia ei voi ennustaa etukäteen.
Miten pienyrittäjä voi budjetoida esim. Saksan rekisteröintimaksut, kun kauppa on niin vähäistä?
Lyhyt vastaus: ei mitenkään.
Saksan järjestelmä on pakollinen heti ensimmäisestä paketista alkaen. Mutta kukaan ei voi tietää etukäteen, tuleeko Saksasta yksi tilaus vai ei yhtään.
Tämä tekee budjetoinnista mahdotonta:
-
maksat rekisteröinnin, vaikka myynti olisi 0–1 tilausta
-
maksat vuosimaksun, vaikka pahvia menisi vain muutama gramma
-
maksat hallinnollisesta työstä, joka vie enemmän aikaa kuin itse myynti
Siksi moni pienyrittäjä — minä mukaan lukien — joutuu tekemään vaikean päätöksen:
rajata kalliit ja byrokraattiset maat pois verkkokaupasta.
Se ei tunnu hyvältä, mutta se on tällä hetkellä ainoa järkevä tapa suojata omaa pienen pientä liiketoimintaa.
EU:n sisäinen kauppa ei kasva tällä mallilla
Kun pienet brändit joutuvat sulkemaan ovia tietyiltä EU‑mailta, sisämarkkina ei vahvistu. Se heikkenee.
Ja samalla:
-
EU:n ulkopuoliset toimijat myyvät tänne ilman samoja velvoitteita
-
EU menettää kilpailukykyä
-
pienet brändit eivät voi kasvaa
-
käsityö ja paikallinen tuotanto jäävät jalkoihin
Tämä ei ole se suunta, jota moni meistä toivoi.
Silti jatkan — ja toivon, että järjestelmä kevenee
Vaikka PPWR toi eteeni ison lisätyön heti verkkokaupan avaamisen jälkeen, en anna sen pysäyttää minua.
Haluan palvella eurooppalaisia asiakkaita. Haluan, että käsintehdyt, ajattomat ja ekologiset asusteet löytävät tiensä uusiin koteihin. Haluan rakentaa pientä, kaunista ja kestävää brändiä, vaikka polku olisi välillä kivinen. Olen kuitenkin joutunut rajaamaan myyntini, ainakin toistaiseksi Suomen lisäksi vain tiettyihiin maihin, joissa kustannukset ja byrokratia ovat vähäisimpiä.
Ja toivon, että jonain päivänä EU:ssa on yksi yhteinen järjestelmä, joka tukee meitä pieniä yrittäjiä — eikä tee kaupankäynnistä tarpeettoman vaikeaa.
Olen hyödyntänyt tekoälyä erityisesti saadakseni kokonaiskuvan PPWR‑sääntelystä ja siitä, miten se vaikuttaa juuri minun kaltaiseeni pienyrittäjään.
14.8.2026 blogia muokattu: maalistaa muokattu vastaamaan päivän tilannetta.